Tekstit

Miksi opiskeleminen kannattaa?

Kuva
Koska elämä ei tule koskaan yhden koulun penkillä istumisen jälkeen valmiiksi, kannattaa opiskeleminen myös aikuisena. Tilastokeskuksen Aikuiskoulutustutkimuksen mukaan aikuiskoulutukseen eli erityisesti aikuisille suunnattuun koulutukseen osallistui vuoden 2017 aikana 18 – 64-vuotiaista noin joka toinen, eli yhteensä 1,6 miljoonaa ihmistä. Opiskeleminen voi avata uusia uramahdollisuuksia ja mahdollistaa itsensä monipuolista kehittämistä. Opiskelu tuo elämään myös uusia ihmisiä ja verkostoitumisen mahdollisuuksia. Ehkäpä unelmointihetki laiturilla antaisi huomisen suunnitelmille siivet?              Lasillisella opiskelutovereiden kanssa kevään viimeisen  koulupäivän kunniaksi. Kippis! Opiskelen tällä hetkellä Seinäjoen Ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ja vuoden kuluttua takataskusta pitäisi löytyä sairaanhoitajan kliinisen asiantuntijuuden YAMK-pätevyys. Kulunut lukuvuosi on ollut antoisa, sillä olen tutustunut aivan uskomatto

Hissiseisaus päättyy

Kuva
Kirjoitan tänne pitkän tauon jälkeen kertoakseni, että menneen kesän hervoton helle opetti minulle muutamia erityisen tärkeitä asioita. Opin, että elämässä on olosuhteita, joille ei voi välttämättä yhtään mitään. Ne voi vain joko hyväksyä tai taistella niitä vastaan. Viisas ihminen tajuaa, milloin taistelu on turhaa energian hukkaa ja milloin vastarinta voi auttaa ratkaisemaan asioita paremmaksi. Sille, joka ei kipua noille suuremman tietoisuuden portaille, on tiedossa mittelö, jossa saattaa jäädä lopulta kakkoseksi ja oivallukset tulevat vasta myöhemmin. Joissain tapauksissa näkee kirkkaasti, mihin kannattaa käyttää ruutiaan ja toisissa tilanteissa ympärillään olevia pystysuoria seiniä raapii sormet verillä pidemmänkin ajan, ennen kuin osaa lopettaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen on oman onnensa seppä. Viime aikoina olen kuitenkin saanut huomata, että tällainen seppyys (onkohan tuo edes oikea sana?) ei tarkoita läheskään aina sitä, että kovalla työllä ja tahdolla saisi

Jumissa

Kuva
Olen viime aikoina saanut huomata, että olen jäänyt jumiin tiettyihin ajatuksiin tai ajattelemisen tapoihin. Olisihan se hienoa todeta näin 30-vuotiaana, että pääkoppani tuottaa iän myötä yhä jalostuneemmiksi käyneitä ajatuksia, mutta olenkin ajan mittaan saanut huomata, että jatkuvan kehittymisen sijasta henkinen kasvu on välillä myös kutistumista, jumittamista ja kasa erinäisiä epävarmuuden tiloja. Usein olisi enemmän kuin tarpeen pystyä katselemaan omaa toimintaa lintuperspektiivistä, mutta miten vaikeaa se yleensä onkaan! Maata möyrivän madon vinkkeli on paljon tutumpi ja siellä tulee pysyteltyä, vaikkei se toisi mitään uutta omiin ajatuksiin. Nyt olen äärimmäisen jumissa siinä, että Suomea hellivä tai pikemminkin kurittava helleaalto on minulle jotain aivan kamalaa ja kestämätöntä. Minusta on kuoriutunut uppiniskainen mielensäpahoittaja, joka tykkäilee Facebookissa kaikista päivityksistä, jotka jotenkin vain uskaltavat tätä infernaalista lämpöaaltoa herjata. Avomieheni joutuu

Onko hississä kivaa?

Kuva
Katsoin tällä viikolla televisiosta Simpsoneita. Jäin miettimään kohtausta, jossa Homer auttaa poikaansa Bartia keräämään kolikkokokoelmaa, johon kuuluvaa harvinaista "Kissing Lincoln" -kolikkoa ei löydy mistään, mikä turhauttaa Bartia. Homer toteaa tilanteeseen isällisen lohduttavasti: "Poikani, elämä on kuin kolikoiden keräämistä - se ei ole ollut kivaa enää aikoihin!" Naurahdin tälle, mutta jäin miettimään asiaa. Sarkastinen lausahdus, jonka totuuden siemen jäi kaihertamaan hampaan väliin. Onko elämä kivaa? Onko normaalia, jos se ei ole? Voiko se olla kivaa, vaikka jotakin odotettua jäisi saavuttamatta tai vaikka ei tietäisi, mitä kohti pitäisi olla menossa? Minun arkeni on ollut ajoittain niin kiireistä, että hissi on suhannut ylös ja alas tauotta painellessani nappeja ja päästäkseni osallistumaan kaikkien kerrosten tapahtumiin. Mitään ei ole muka voinut jättää välistä, koska se on ollut tärkeää henkiselle kasvulleni, verkostoitumiselleni tai rahalliselle

Missä kerroksessa nyt ollaan?

Kuva
Joskus se liikkuu kuin unelma ja vie juuri sinne, minne olit menossakin. Ajoittain nappi on jumissa ja kulku on hidasta: silloin siellä haisevat tupakoitsijan hengitys ja biojätesangon muisto tai hyvinä hetkinä juuri paistettu pannukakku ja mansikkahillo. Välillä sen ovessa lukee "Huoltotyöt kesken, poistettu väliaikaisesti käytöstä" etkä vain jaksaisi kiivetä portaita, mutta sadan portaan jälkeen pääsetkin onnellisesti perille. Toisinaan unohdat kesken kaiken, olitko menossa ylös- vai alaspäin, mutta menet silti. Tämä on elämän hissi. Tervetuloa mukaani miettimään, minne se on ehkä menossa tai minne sillä ehkä kannattaisi mennä. Se voi joskus viedä kauemmaksi itsestä tai lähemmäksi omaa minuutta. Joskus käydään kattotasanteen auringonpaisteessa ja joskus sukelletaan syvälle hämärään noitametsään. Jos jäämme sinne sähkökatkon ajaksi jumiin, meillä on hyvää aikaa tutustua toisiimme ja käydä hartaat keskustelut keskenämme sekä oman itsemme kanssa. Kiitos, kun olet mukan