Elämän hissi

Olen viime aikoina saanut huomata, että olen jäänyt jumiin tiettyihin ajatuksiin tai ajattelemisen tapoihin. Olisihan se hienoa todeta näin 30-vuotiaana, että pääkoppani tuottaa iän myötä yhä jalostuneemmiksi käyneitä ajatuksia, mutta olenkin ajan mittaan saanut huomata, että jatkuvan kehittymisen sijasta henkinen kasvu on välillä myös kutistumista, jumittamista ja kasa erinäisiä epävarmuuden tiloja. Usein olisi enemmän kuin tarpeen pystyä katselemaan omaa toimintaa lintuperspektiivistä, mutta miten vaikeaa se yleensä onkaan! Maata möyrivän madon vinkkeli on paljon tutumpi ja siellä tulee pysyteltyä, vaikkei se toisi mitään uutta omiin ajatuksiin. Nyt olen äärimmäisen jumissa siinä, että Suomea hellivä tai pikemminkin kurittava helleaalto on minulle jotain aivan kamalaa ja kestämätöntä. Minusta on kuoriutunut uppiniskainen mielensäpahoittaja, joka tykkäilee Facebookissa kaikista päivityksistä, jotka jotenkin vain uskaltavat tätä infernaalista lämpöaaltoa herjata. Avomieheni joutuu

Katsoin tällä viikolla televisiosta Simpsoneita. Jäin miettimään kohtausta, jossa Homer auttaa poikaansa Bartia keräämään kolikkokokoelmaa, johon kuuluvaa harvinaista "Kissing Lincoln" -kolikkoa ei löydy mistään, mikä turhauttaa Bartia. Homer toteaa tilanteeseen isällisen lohduttavasti: "Poikani, elämä on kuin kolikoiden keräämistä - se ei ole ollut kivaa enää aikoihin!" Naurahdin tälle, mutta jäin miettimään asiaa. Sarkastinen lausahdus, jonka totuuden siemen jäi kaihertamaan hampaan väliin. Onko elämä kivaa? Onko normaalia, jos se ei ole? Voiko se olla kivaa, vaikka jotakin odotettua jäisi saavuttamatta tai vaikka ei tietäisi, mitä kohti pitäisi olla menossa? Minun arkeni on ollut ajoittain niin kiireistä, että hissi on suhannut ylös ja alas tauotta painellessani nappeja ja päästäkseni osallistumaan kaikkien kerrosten tapahtumiin. Mitään ei ole muka voinut jättää välistä, koska se on ollut tärkeää henkiselle kasvulleni, verkostoitumiselleni tai rahalliselle

Joskus se liikkuu kuin unelma ja vie juuri sinne, minne olit menossakin. Ajoittain nappi on jumissa ja kulku on hidasta: silloin siellä haisevat tupakoitsijan hengitys ja biojätesangon muisto tai hyvinä hetkinä juuri paistettu pannukakku ja mansikkahillo. Välillä sen ovessa lukee "Huoltotyöt kesken, poistettu väliaikaisesti käytöstä" etkä vain jaksaisi kiivetä portaita, mutta sadan portaan jälkeen pääsetkin onnellisesti perille. Toisinaan unohdat kesken kaiken, olitko menossa ylös- vai alaspäin, mutta menet silti. Tämä on elämän hissi. Tervetuloa mukaani miettimään, minne se on ehkä menossa tai minne sillä ehkä kannattaisi mennä. Se voi joskus viedä kauemmaksi itsestä tai lähemmäksi omaa minuutta. Joskus käydään kattotasanteen auringonpaisteessa ja joskus sukelletaan syvälle hämärään noitametsään. Jos jäämme sinne sähkökatkon ajaksi jumiin, meillä on hyvää aikaa tutustua toisiimme ja käydä hartaat keskustelut keskenämme sekä oman itsemme kanssa. Kiitos, kun olet mukan