Onko hississä kivaa?

Katsoin tällä viikolla televisiosta Simpsoneita. Jäin miettimään kohtausta, jossa Homer auttaa poikaansa Bartia keräämään kolikkokokoelmaa, johon kuuluvaa harvinaista "Kissing Lincoln" -kolikkoa ei löydy mistään, mikä turhauttaa Bartia. Homer toteaa tilanteeseen isällisen lohduttavasti:

"Poikani, elämä on kuin kolikoiden keräämistä - se ei ole ollut kivaa enää aikoihin!"

Naurahdin tälle, mutta jäin miettimään asiaa. Sarkastinen lausahdus, jonka totuuden siemen jäi kaihertamaan hampaan väliin. Onko elämä kivaa? Onko normaalia, jos se ei ole? Voiko se olla kivaa, vaikka jotakin odotettua jäisi saavuttamatta tai vaikka ei tietäisi, mitä kohti pitäisi olla menossa?

Minun arkeni on ollut ajoittain niin kiireistä, että hissi on suhannut ylös ja alas tauotta painellessani nappeja ja päästäkseni osallistumaan kaikkien kerrosten tapahtumiin. Mitään ei ole muka voinut jättää välistä, koska se on ollut tärkeää henkiselle kasvulleni, verkostoitumiselleni tai rahalliselle hyötymiselleni. Siinä hissimaratonissa suuntavaisto on lopulta kadonnut, sormeen on tullut rasitusvamma eikä hississä ole ollut enää kivaa. Lopulta itsensä on löytänyt väsyneenä kellarista miettimästä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi vai kokeilisiko vaihteeksi olla tekemättä mitään.  Joskus on tärkeää jäädä hetkeksi pois hissistä ja nauttia niin pienistä asioista, ettei niitä vauhtisokeana edes pysty näkemään.

Muistan joskus lukeneeni työterveyspsykologin haastattelun, jossa kerrottiin, että tulevaisuudessa tulevat pärjäämään parhaiten ne, jotka osaavat tarvittaessa levätä. Nykypäivän työelämä ja ei-koskaan-lepäävä-maailmamme haastavat jaksamista. On suuri voimavara ja taito osata sanoa tarvittaessa "ei", rajoittaa sosiaalisessa mediassa harhailua ja ymmärtää, että kukaan ei oikeasti elä täydellistä elämää. Siinä on yllättävän paljon asioita pureskeltavaksi.

Yritän opetella hissini järkevää käyttöä. Että valitsisin viisaammin ne kerrokset, joissa minua tarvitaan ja joita minä tarvitsen. Opettelen myös ymmärtämään, että myös paikallaan oleminen voi olla eteenpäin menemistä, vaikka se ei siltä tuntuisikaan.

Onko sinun hississäsi kivaa?

Rakkaudella, Heli


Kommentit

  1. Olipa loistava postaus!
    Some tuo paljon huvia, mutta salakavalasti myös nostaa rimaa ja luo suorituspaineita. Kun muilla on vaikka mitä ja kaunista ja kivaa ja paljon hauskempaa...vaikka itsekin itetää, että kuvien takana voi olla ihan mitä vaan ankeaakin.
    Mä oon sitä mieltä että elämä on kivaa, mutta kellään ei oo koko ajan kivaa.
    Eihän sitä silloin enää tunnistaisi kivaksi, jos sitä olisi koko ajan.

    Kyllä sä löydät sen itelles sopivan tavan ajella hississäsi, ja pysähdellä sopivissa kohdissa. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Missä kerroksessa nyt ollaan?

Miksi opiskeleminen kannattaa?

Hissiseisaus päättyy